Niin sanottu vaalirahakohu paisuu entisestään. Nyt oikeusministeri Tuija Brax haluaisi kieltää yritysten ja ammattiyhdistysliikkeiden rahoituksen puolueille.
Täyskiellon mahdollisuus on kuitenkin vain yksi vaihtoehto muiden joukossa. Tärkeintä oikeusministerin mielestä olisikin lisätä avoimuutta ja pitää kampanjakulujen kasvu kohtuullisena.
Brax ei kuitenkaan aio riidellä yksityiskohdista, vaan yrittää päästä sellaiseen lopputulokseen, joka tulee eduskunnassakin hyväksytyksi.
Asiasta uutisoi Helsingin Sanomat (26.9.2009).
maanantai 28. syyskuuta 2009
Oikeusministeri haluaa kieltää ay-liikkeiden puoluetuen
Lähettänyt
Kaisa
Tunnisteet:
oikeusministeri,
puoluetuki,
Tuija Brax,
vaaliraha
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
13 kommenttia:
Siis keskustelu vaalirahoituksesta alkaa lähteä ihan lapasesta. Ja kuten tänään Lauri Tarasti totesi: Vaalirahoituksen uudistaminen ei ole enää kenenkään hallussa (YLE.fi Talous&Politiikka klo 17.17).
Eihän koko juttu lähtenyt siitä, että rahaa tuli eduskuntaehdokkaille. Vaalirahasotkuhan lähti siitä, että asioita salailtiin ja varsinkin eräiden puolueiden vaalirahat tulivat melko hämäriä reittejä. Ay-rahat ovat kuitenkin melko puhdasta rahaa Ideapark-rahojen rinnalla. Outoa, että nyt keskitytään niiden kieltämisen pohtimiseen. Melko pieniä osuuksia sieltä lopulta tulee.
Toinen yritys, jos vaikka nyt linkitkin toimisivat.
---
YLE Uutisista löytyy Tiian vinkkaaman Lauri Tarastin haastattelun lisäksi myös hyvä Hannele Muilun kirjoittama artikkeli vaalirahoitussotkun taustoista.
Siinä hän kirjoittaa mm. näin:
”Tähän mennessä on selvinnyt odotetusti, että porvaripuolueita ovat tukeneet varsinkin elinkeinoelämää lähellä olevat säätiöt kun taas SDP ja vasemmistoliitto ovat saaneet mittavaa tukea ay-liikkeeltä. Ay-liikkeen jakamaa tukea voi moittia siitä, että monetkaan ay-järjestöjen jäsenet eivät ole tarkoittaneet jäsenmaksujaan puolueiden tukemiseen.”
Hän käyttää ay-liikkeiden jakamista tuista sanaa ”mittava”. Mistään aivan pikkusummista tuskin siis voidaan puhua.
Ay-liikkeet jakavat jäseniltään saatuja rahoja miten parhaaksi näkevät, mutta jotenkin tuntuu, että ihmisillä olisi oikeus itse päättää mitä puoluetta he haluavat tukea. Jos haluavat lainkaan. Toisaalta taas hehän maksavat jäsenmaksujaan vapaaehtoisesti. Ja ammattiyhdistystenhän on tarkoituskin vaikuttaa työpolitiikkaan. Näinhän ne siihen myös vaikuttavat.
Yhdysvalloissa on järjestelmä, jossa kaikki ulkopuolinen vaalirahoitus on laissa kielletty kaikilta muilta kuin yksityisiltä kansalaisilta. Mutta ehkä sitä ei oikein voi verrata piskuiseen Suomeen. Aika pieneksi jäisivät tuet, kun Amerikassa on yhdessä kaupungissa saman verran asukkaita kuin koko Suomessa! Tai enemmänkin.
Lauri Tarastin haastattelu, Yle Uutiset:
http://yle.fi/uutiset/talous_ja_politiikka/2009/09/tarasti_vaalirahoituksen_uudistaminen_ei_ole_enaa_kenenkaan_hallussa_1038266.html
Hannele Muilu, vaalirahoitussopan taustat, Yle Uutiset:
http://yle.fi/uutiset/talous_ja_politiikka/2009/09/kaikki_alkoi_kallista_1038224.html
No, ei se Tarastin jutun linkki nyt näemmä mahdu tuohon. Mutta se on tällä hetkellä helposti löydettävissä Ylen etusivultakin.
Arhinmäki huomautti myös eräässä haastattelussa (Yle.fi Talous&Politiikka tänään 28.9. klo 9.20), että ay-liikkeet ovat jakaneet myös pienen osan porvaripuolueille. Lisäksi on hyvä huomata mitkä ovat mittavia ja mitkä pieniä summia - mihin verrattuna.
Lisää taustoja aiheesta: alaviite.blogspot.com ;)
Jotenki on outoa, että varsinkin oppositiopuolueet ovat järjestelmällisesti tuominneet AY-liikkeuiden rahoituksen lähes poikkeuksetta. Erityisesti opposition äänitorvi Jutta Urpilainen (SDP) on arvostellut oppositiopolitiikan tyylisesti vaalirahoituskohua. Missä oikeasti oikein mennään, ja miksi ei oppositio ja hallitus saa yhteneväistä linjausta kohuun?
Hallitus on päättänyt antaa tarvittavan tiedonannon eduskunnalle vaalirahoituksesta, jossa käydään laajasti poliittisen toiminnan rahoitusta ja uudistusta. Mihin konkreettisiin toimiin oppositio on ryhtynyt vetämään linjausta vaalirahakohuun? Eikö olisi jo korkea aika vetääyhteisiä linjauksia vaalirahoituksesta, eikä vain keskittyä kaivelemaan AY-liikkeiden sponsorointikohteita. Hallituksessa ovat käyneet jossain vaiheessa lähes kaikki puolueet, ja niin kauan kuin puolueita on ollut ja vaaleja käyty, on myös ollut vaalituet. Jokainen hallitus ja oppositiossa oleva taho on varmasti saanut jossain vaiheessa kyseenalaistettavaa vaalirahoitusta.
Keskustan puoluesihteeri Jarmo Korhonen olisi tällä hetkellä valmis kieltämään kokonaan ammattiyhdistysliikkeiltä jäsenmaksujen kanavoimisen puolue- tai vaalityöhön.
SAK:n puheenjohtaja Lauri Lyly olisi valmis lopettamaan ay-liikkeiden puolueille. Lyly kuitenkin huomauttaa, että silloin pitäisi lakkauttaa myös loputkin ulkopuoliset tuen maksajat.
Keskiviikkona vaalirahakohuun saadaan selvyyttä, kun valtioneuvosto antaa eduskunnalle asiata tiedonannon vaalirahaa koskevista kysymyksistä käsiteltäväksi.
Samalla hallituksen antamassa vaalirahaa koskevassatiedonannossa eduskunnalle käydään laajalti läpipoliittisen toiminnan rahoitusta ja erityisesti sen uudistamista.
Jos tämä iltapäiväinen keskustelu aiheuttaa epäluottamusta vilationeuvostolle tai ministereille, äänestetään asiasta torstaina kyselytunnin alussa.
Olisiko vihdoinkin asia saamassa suunnan, joka määrittelee vaalirahoituksen oikeudenmukaisuuden sekä todellisen tarpeen?
Kimmo Sasi muistuttaa, että vaalitukien antaminen kuuluu kansalaisoikeuksiin. Hänen mielestään perustulaillisiin kansalaisoikeuksiin ei tule puuttua.
Tämä kanta tekeekin asiasta entistä monimutkaisemman. Kansalaisella kun on oikeus poliittiseen toimintaan ja tähän kuuluvat mm. vaikuttaminen sekä rahallinen avustaminen.
Uskonkin, että päätöstä ja ratkaisua tähän ongelmaan saadaan odottaa vielä melkoisen pitkään.
Laki ehdokkaan vaalirahoituksesta (273/2009) tuli voimaan 1.5.2009. Laissa säädetään ehdokkaan vaalirahoituksesta ja sen ilmoittamisesta eduskuntavaaleissa, presidentinvaalissa, kunnallisvaaleissa ja europarlamenttivaaleissa.
Vaalirahoituslain mukaan vaalirahoituksella tarkoitetaan rahoitusta, jolla katetaan ehdokkaan vaalikampanjan ne kulut, jotka ovat aiheutuneet aikavälillä kuusi kuukautta ennen vaalipäivää ja kaksi viikkoa vaalipäivän jälkeen, riippumatta siitä, milloin nämä kulut maksetaan.
Vaalirahoituksen tarkoituksena onkin saada ehdokkaan näkyvyyttä, mikä tämän hetkisestä tilanteesta tekee jopa huvittavan.
Vaalirahoitus tulee olemaan aina osana politiikkaa, onko se suoraa tai välillistä ratkeaa varmasti piakkoin. Jenkit ovat tietääkseni ratkaisseet tämänkin ongelman jo aikapäiviä sitten.
Vaalirahoitukseen on sitten vihdoin saatu jotain mahdollista suunnanmuutosta. Ainakin Matti Vanhasen ehdotukset ovat ihan asiallisia. Vanhanen esitteli eduskunnalle hallituksen tiedonannon vaalirahoituksesta eduskunnalle.
Puheessa olikin muutamia uusia täsmennyksiä vaalirahoituksesta.
Puolueiden tilinpäätökset yksityiskohtaisempia ja julkisempia. Puoleiden pitäisi reaaliaikaisesti ilmoittaa kaikki yli 2 000 euron tuet.
Myös yli 2 000 euron seminaariliput ja taulukaupat julki. Tukea ei saa ottaa, jos tuen antajaa ei voida selvittää. Tukea ei saa ottaa julkisoikeudellisista yhteisöiltä ja säätiöiltä, valtioenemmistöisisltä tai kunnan omistamilta yrityksiltä, kunnilta eikä valtionapua saavilta järjestöiltä.
Lähetä kommentti